Ystävän 29-vuotissynttäreillä Savonlinnassa 16.-17.7.2014

Savonlinnan Pihlajaniemessä asuva ystäväni, Juuso täytti 29 lauantaina 16.8.2014. Niinpä otin Helkama E-Triken ja lähdin onnittelukäynnille. Tuolla reissulla oli synttäreiden lisäksi ohjelmassa paljon muutakin, joten siitä enemmän tästä kertovassa blogissa http://www.juuso29.blogspot.fi.

VR = Vammaisten matkailun Rajoitus OY

Miksi tällainen otsikko?

Vammaismatkustajien avustuspalvelua on saatavilla vain palveluasemilla eli sellaisilla asemilla, joilla on on VR:n oma lipunmyynti.

Koska lipunmyyntiasemien määrä on jatkuvasti vähenemässä, samaa tahtia vähenevät myöskin vammaismatkustajille avustuspalveluja tarjoavat asemat.

Junahenkilöstön työsuojelumääräykset vievät vammaisilta viimeisetkin mahdollisuudet matkustaa junalla. Itsekin törmäsin noihin työsuojelumääräyksiin, koska apuvälineeni, Helkama E-Trike on vain VIISI KILOA painavampi kuin työsuojelumääräykset sallivat junahenkilökunnan nostaa yöjunan matkatavaravaunuun, jossa ei ole nostolaitetta. Siihen tyssäsi alkumetreilleen suunnitelmani matkustaa yöjunalla Rovaniemelle vaikeavammaisten ystävieni luokse.

Lisäksi aina välillä tiedotusvälineet otsikoivat, kuinka tuo VR jättää vammaismatkustajia junasta juurikin noihin työsuojelumääräyksiin vedoten silloin, kun matalalattiainen juna on jouduttu korvaamaan sinisellä kalustolla, josta nuo nostolaitteet puuttuvat.

Onneksi muitakin vaihtoehtoja matkustamiseen löytyy

Koska tuota Vammaisten matkailun Rajoitus Oy:tä ei tippaakaan tunnu kiinnostavan meidän vammaisten palveleminen HSL-/lähiliikenteen vyöhykealueen ulkopuolelle, on olemassa vaihtoehtoisia matkustustapoja.

Itse suosin 3-4 tunnin matkoilla junan ja linja-auton yhdistelmää eli lähijunalla jollekin parhaiten sopivalle linja-auton lähtöpaikkakunnalle, jossa tuo E-Trike lastataan kyytiin ja autolla menee vaivattomasti tuo kaukoliikennematkani ilman, että tarvitsee epäystävällisen ulkoistetun aspan "apuvälineesi on liian raskas"-viestejä saadakseen vaivata "olen täällä vain töissä"-asenteen omaavia.

Linja-auton kuljettajat nostavat kuin tyhjää vain auton ruumaan tuon E-Triken eivätkä nipota yhtään 30 kiloisesta apuvälineestäni.

Silloin kun edessä olisi lähes vuorokausi linja-autossa istumista esim. tulevalla Lapin reissullani, menen sinne sinivalkoisilla Finnairin siivillä, joka sallii tuon Helkama E-Triken kuljettamisen lennolla vaikka siinä tehokas litiumakku onkin.

Kyselyn tulokset ja uusi kysely

Edellisten kyselyiden tulokset

Hetki sitten blogissa päättyi vastausaika kyselyissä, joissa kartoitin sitä kuinka moni todellakin on ottanut vaikeavammaisia ystäväkseen. Vastauksia tuli huolestuttavan vähän, mutta nuo vähäiset vastanneet olivat kertoneet ottaneensa vaikeavammaisia ystäväkseen.

Toinen nyt päättynyt kysely oli tarkoitettu vaikeavammaisille itselleen tai heidän omaisilleen. Siihenkään ei kovinkaan montaa vastausta tullut, mutta niistä minulle selvisi, ettei vaikeavammaisilla juurikaan ystäviä ole. Siksi nyt lähtee viidakkorumpu soimaan ja lisää seuraavassa otsikossa.

Kysely asumispalveluyksiköiden esimiehille.

Nyt mennäänkin suoraan pääkallopaikalle! Olen törmännyt monissa asumispalveluyksiköissä mahdottomaan tilanteeseen. Olen tututustunut. mm. karaokediskossa vaikeavammaisiin, jotka olisin halunnut ystäväkseni. 

Ystävyys on kuitenkin katkennut minusta ja uusista ystävistäni riippumattomista syistä jo alkumetreillä, koska minulle on ilmoitettu yksikön ovella, ettei ulkopuolisilla olisi sinne mitään asiaa. Mikä ulkopuolinen minä olen, jos kerran asukkaiden ystävä olen. Siksi, arvon esimiehet haluan teille kohdistettuun kyselyyn rehellisen vastauksen. Saako yksiköissänne vieralla vaiko ei?

Tämä kysely löytyy tuolta sivun oikeasta laidasta. Mikäli pelkkä rasti ruutuun ei mielestänne ole riittävä tapa vastata, voitte kommentoida tätä kirjoitusta tai lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen isokarju@gmail.com.

Ystävyyden kultaa Lapista

Ensin vähän jobinpostia

Vein jokin aikaa sitten lehtitoimittajan yhteen ryhmäkotiin siellä asuvan ystäväni aloitteesta. Ystäväni oli todella iloinen siitä, että olimme löytäneet toisemme ja nyt pääsimme yhdessä poistamaan vaikeavammaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja median keinoin.

Kuvauslupia myöten kaikki oli kunnossa ja pääsimme tuon jutun tekemään ja tuo ystäväni aivan innoissaan kyseli, koska tuo lehti kolahtaa postiluukusta.

En tiedä varmasti, mitä tapahtui jutun ilmestymisen jälkeen vaikka siinä ei ollut mitään negatiivista. Tuo jutussa kanssani esiintynyt ystäväni soitti ja antoi ymmärtää, että olisi parempi, etten enää vierailisi kyseisessä ryhmäkodissa. Lisäksi emme enää olleet kavereita edes sosiaalisessa mediassa.

Muutama päivä tuosta soitosta sain häneltä kaveripyynnön, jonka hyväksyin. Pari minuuttia niin emme taas sitten olleetkaan kavereita. Mahtoikoihan joku kolmas osapuoli painostaa katkaisemaan ystävyytemme? Painostustoimet lienee syy ystävyyden katkaisemiseen, koska hän yritti naamioida minut somessa perheenjäsenekseen - ei onnistunut sekään vaan hetkessä tuo salattukin ystävyytemme oli ohi.

Hyvitystä kaiken tämän jälkeen - Lapista

Vaikka en siis enää koskaan tapaisikaan tuota mahdollisen paineen alla ystävyytemme katkaisutta enkä toista samassa yksikössä asuvaa puhevammaista ystävääni, en lannistunut. 

Jäihän minulle se ystävä, jonka tapaamiseen meitä oli tuo Elämää Suurempi Euroviisu johdatellut sekä monia muita tuon viisun vanavedessä tapaamiani ystäviä.

Lisäksi muutama kuukausi aikaisemmin Facebook oli soittanut minulle tuota Elämää Suurempaa Euroviisua tuoden Lapissa asuvan autistisen Jussi-pojan toiveen ystävyydestä tietooni. Salamana sitten hänet ystäväkseni otinkin.

Tänään tuo "Vain hieman rauhaa" toi minulle viestin samalta suunnalta. Nyt ystäväpiiriini pääsi sillä suunnalla asuva Oskari, jonka FB-kuvassa näkyvä iloisuus sai minut unohtamaan tuon yhden menetykseni välittömästi vaikka se silloin tuon puhelun tullessa raskas isku olikin.

Padallinen Lapin kultaa - ystävyys on sitäkin arvokkaampaa

Syksyllä sitten Helkama E-Trike yöjunaan ja noita uusia ystäviä tapaamaan

Vieläkin nopeammin tuo tämän tekstin alussa vilahtunut jobinposti unohtui mielestäni, kun pääsin suunnittelemaan yöjunamatkaa pohjoiseen VR:n kyydissä näitä paria tuoretta ystävääni tapaamaan. Molempien äidit olivat aivan innoissaan, kun heidät ystäväkseni otin. Molemmat pojat sitä joukkoa joihin kohdistuvia ennakkoluuloja tämä blogini pyrkii karistamaan.

Päivitys: Junamatka ei onnistunut. VR;n aspa kertoi E-Triken olevan liian raskas. Se painaa 30 kiloa eli heidän työsuojelumääräyksensä olisivat ylittyneet VAIN 5 KILOA. Pientäkään poikeusta ei olisi sallittu.

Viestittelin sähköpostitse lentoasemien turvatarkastuksista vastaavan yrityksen kanssa ja kerroin rehellisesti, että E-Trikessa on Litium-ioniakku, joka hieman ylittää nuo ohjeelliset tehorajat. Koska kyseessä on välttämätön apuvälineeni, poikkeus sallitaan.

Kun tämä oli varmistunut, polkaisin eilen Helsinki-Vantaalle kyselemään E-Triken siiville nousuun liittyviä asioita Finnairin tiskiltä. Kun siihen lähtöselvitystiskille olin E-Triken parkkeerannut ja kerroin kokemuksistani tuosta valtiollisesta rautatiefirmasta, Finnair lupasi tehdä kaikkensa, että tuo fillarini saisi ilmaa siipiensä alle, jolloin siitä tulisi maailman nopein lentävä Helkama E-Trike. Emraer-konetyypin ruumaan se ei mahdu, mutta lentoja varatessani muistutan vielä tuosta niin yrittävät saada Airbusin lennättämään minut ja fillarini Rovaniemelle.

Rovaniemelle pääsen sinivalkoisilla siivillä vaikkei tuota Airbusia järjestyisikään. Siinä tapauksessa Matkahuolto vie E-Triken Rovaniemen lentoasemalle, josta sitten polkaisen keskustaan majoittumaan B&B Reindeestreet 24:ään ja sitten ystävieni luokse.

Jaakonpäivä - Hetkellistä viilennystä

Perjantaina 25.7.2014 oli päivä, jolloin Jaakko heitti taas kiven järveen.

Kävin viemässä tuolle kiviä heittelevälle ystävälleni nimipäivälahjaksi Ifolorilta tilaamani taulun. Tästä YouTube-videostani näkyy mitä tapahtui ennen Jaakonpäivää sekä vierailuni jälkeisenä iltana.

Kiven olisi pitänyt kaikkien tieteellisten laskutoimitusten jälkeen viilentää tämä paahtavan kuuma helteinen ilmasto.

Kivenheittäjällä oli ilmeisesti tapahtunut inhimillinen erehdys. Pohjoinen Suomi sai kyllä perinteiden mukaisesti kylmiä kiviä, mutta tänne etelään hänellä taisi lipsahtaa kylmien kivien sijaan grillihiiliä, koska Jaakonpäivän jälkeinen päivä oli tämän kesän kuumin.

Joko tuo ystäväni todellakin nakkasi etelään tuon hiilikasan tai sitten tuo etelän kivi sisältää modernia teknologiaa eli ensin pakottaa kuumuudella paarmat pussiin, joka on kivenheiton lisäksi toinen Jaakonpäivän perinne (en ole tuon päivän jälkeen enää niitä inisijöitä nähnytkään), jonka jälkeen vasta ohjelmoidun aikaviiveen jälkeen kivi kylmentää uimavedet.

Jokohan se kiveen ohjelmoitu viilentävä vaikutus kohta aktivoituisi? Liian kuumaa istua satulaan ja lähteä kauempana asuvien ystävien luokse.

Elämää Suurempi Euroviisu vei minut ja ystäväni mökkilomalle jo yhdeksännen kerran

15.7.2014 lähdin tuon vuonna 2005 30-vuotisen yksinäisyyteni päättäneen ystäväni kanssa vanhempiensa omistamalle mökille Mikkeliin - ennen kuntaliitoksia oli Ristiinassa. Tämä oli jo yhdessä reissumme sinne.

Vein sinne kahvileiväksi pari bostonkakkua. Kolme (pehmo-) possua kun huomasivat, että taas mennään, koska kaksi tuosta kärsäkkäästä joukosta oli kanssani fillarin satulassa tuolla Savonlinnan reissulla. Nyt mökkireissulle halusi mukaamme kolmaskin kärsäveikko, pallomaisen pyöreä töpselikärsä.

Röh röh! - Meitähän et kaupunkiin jätä, kun kerran lähdet maalle lomailemaan.

Lettupino, jonka ystäväni ja muiden mökillä olleiden kanssa söimme. Tuo yläkuvan isoin korvasi kyllä peilin tämän kasan jälkeen.

Kuuden kilon haukisaalis Keravalle.

Toisena reissupäivänä lähdimme järvelle uistelemaan eikä aikakaan, kun Ahtikin siellä valtakunnassaan havahtui Elämää Suuremman Euroviisun säveliin, ja innostui antamaan nopeassa tahdissa Pietarin haukisaaliin, josta suurin oli 3-kiloinen

Lisää reissuja tulossa tämän ystäväni kanssa

Tältä yhdeksänneltä mökkireissulta palattuamme reissumme eivät suinkaan ole vielä tämän kesän osalta ohi. Tulevana keskiviikkona menemme Kellokoskelle juhlimaan siellä asuvan ystävämme synttäreitä. Sinne meidät vie Järvenpään Invataksi, jota reissuillamme käytämme aina kun vain mahdollista.

3.8.2014 menemme kesätansseihin Mäntsälään, jossa lavalle nousee Heidi Pakarinen Hovinarrit-yhtyeensä kanssa. Tuonne tulee myös monia sellaisia ystäviäni bilettämään, joita en olisi tavannutkaan, mikäli tuo Elämää Suurempi Euroviisu ei olisi johdattanut minua paikkaan, jossa tämän ensimmäisen ystäväni tapasin.

Mikä aiheuttaa vaikeavammaisten yksinäisyyttä?

Valtaväestön ennakkoluulot

Suurin syyllinen vaikeavammaisten yksinäisyyteen on valtaväestön ennakkoluuloissa. Ajatellaan helposti, että "eihän noista ole mihinkään". Varsinkin puhevammaiset jäävät helposti yksin, koska heidän sanatonta viestintäänsä ei ymmärretä. Heitä ystävieni joukossa onkin runsain mitoin. 

Vanhempien kieltämää ystävyyttä

Olen monta kertaa törmännyt siihen ikävään tosiasiaan, että vaikeavammainen olisi halunnut minut ystäväkseen. Hänen vanhempansa ovat kuitenkin ottaneet sen tiukan ja jopa syrjivän linjauksen, että vain perheen terveillä sisaruksilla saavat ystävät vierailla, mutta tuolla vaikeavammaisella ei saisi ystäviä olla.

Tuollaiset tilanteet ovat minullekin olleet todella raskaita kestää. Yksi tuollainen tilanne oli vajaa puoli vuotta ennen kuin Jaakkoon tutustuin. Vuonna 2004 elokuussa olin nimittäin Lehtimäen Opistolla marjastamassa ja jo marjasankoja Opiston käytävillä kohti majoituspaikkanani toiminutta opiskelija-asuntolaa kohti raahatessani tapasin yhden CP-vammaisen, jonka nähdessäni vieläpä kannettava CD-soittimeni näppäinlukituksesta huolimmatta laukesi soittamaan Matin ja Tepon "Parasta ystävää"

Jo tuolloin ajattelin, että pitkä yksinäisyyteni aika olisi vihdoinkin takana päin. Olin todella onnellinen tuosta ystävästäni. Yhtä iloinen hänkin oli tavatessamme.

Tuota ystävyyttä ei kuitenkaan kauaa kestänyt, koska mitenkään perustelematta hänen vanhempansa kielsivät meiltä yhteydenpidon. 

Tuosta seurasi jälleen tilanne, että uskoni ystäävyyteeni menetti maton jalkojensa alta. Tuon kieltosoiton saatuani otin meistä otetun kaverikuvan ja vein sen silppurille, Silppurikoneen tehdessä työtään nuppi kaakkoon ja Jamppa Tuomisen "Kuin tarpeeton oisin"

Silppurin sammuttua Abban "I have a dream", Katri Helenan "Paikka auringossa" sekä onnekseni tuo digimuotoon saamani Tarja Ylitalon "Ystävä auttaa" ja Matin ja Tepon "Paras ystävä" aloittivat lähes yhtäjaksoisen pyörimisensä laitteissani.

Tuota siis jatkui aina vuoteen 2005, jolloin siis tuon Jaakon tapasin. Tuota tapaamista jaksoin odottaa enempää masentumatta vain ja ainoastaan veivaamalla tuota Nicolen vuoden 1982 voittoviisua "Ein Bischen frieden" sekä sen Katri Helenan levyttämää suomennossta "Vain hieman rauhaa"

Vain hieman rauhaa

(Säv R. Siegel, san. B. Meinunger, Suom R. Reiman

Usein niin tuntuu mun kulkiessain

kuin hylätty nukke nyt oisin mä vain.

Kuin kukka kuollessa talven jään,

kun pahuutta maailman nään.

Mutt' sitten mä huomaan, myös kaunista on.

Nään taivaalla pääskyt ja nään auringon.

En tahtoisi koskaan mä peittyvän sen

nyt silmiltä ihmisten.

Vain hieman rauhaa ja ystävyyttä

mä tänne toivoisin enkä syytä.

Vain hieman rauhaa nyt ihmiselle

jos Luoja vois tänne toimittaa,

Vain hieman rauhaa jos löytyis meiltä

niin lapset säästyisi kyyneleiltä.

Vain hieman rauhaa ja rakkautta

mä toivon sulle ja itsellein

Ei lauluni auttaa kai paljonkaan vois,

mut riittää jos hiukan se toivoa tois.

Ja rauhaa voin laulaa mä pinnalle Maan,

jos mukaani jonkun saan.

Suljettujen ovien taakse jäävää yksinäisyyttä

Vielä tänäkin päivänä törmää siihen, että on joitakin yksiköitä (ryhmäkoteja ja laitoksia), joihin ei ulkopuolisia vierailijoita päästetä eikä näin ollen niiden vaikeimmin vammaisilla asukkailla ole mitään mahdollisuutta saada ystävyyttä osakseen.

Tähänkin olen muutamia kertoja törmännyt. Yksiköstä on kylläkin tultu esim. karaokediskoihin, mutta kun puhevammainen asukas olisi halunnut minut ystäväkseen, ja olisin vieraillut yksikössä, minulta on kielletty vieraily yksikössä mitenkään perustelematta.

Tämä jos mikä on se masentavin muoto vaikeavammaisten yksinäisyydestä. Tähän on tultava muutos eli, jos joku blogini lukijoista on jossakin yksikössä töissä ja omaa tällaista asennetta, olisi paikallaan tutustua tuohon Suomen ratifioimaan Vammaisten oikeuksia koskevaan sopimukseen